Itselläni se alkoi ihan sattumalta, kun odottelin junaa ja avasin vanhan pasianssin puhelimesta. Sen jälkeen siitä tuli pieni tapa, johon palaan edelleen varsinkin silloin, kun haluan hetken rentoutua ilman kiirettä. Joskus olen miettinyt, miksi niin moni, joka viihtyy myös nettipelien parissa, palaa juuri pasianssiin. Löysin aiheesta ihan hyödyllistä luettavaa, ja jos kiinnostaa vertailla eri pasianssiversioita Suomessa, niin kannattaa kurkata esimerkiksi https://pasianssipeli.net/, siellä oli omaan makuun selkeitä esimerkkejä ja pelitapoja. Sen jälkeen huomasin kokeilevani erilaisia sääntöjä, mikä teki pelaamisesta yllättävän vaihtelevaa. Minusta pasianssissa viehättää erityisesti se, että jokainen kierros tuntuu pieneltä pulmalta eikä tarvitse miettiä muiden pelaajien tekemisiä. Sitä voi pelata viisi minuuttia tai paljon pidempään, ja silti peli tuntuu sopivan rennolta tauolta arjen keskellä.